|
JOULUN TAUSTAA
Mitä useammin kristillisen joulun historiaa ja Jeesuksen syntymäkertomuksia evankeliumeissa tutkailee, sitä enemmän on joutunut vuosi vuodelta kiinnittämään huomiota tapahtumien ja kertomusten taustalla oleviin vaikutteisiin.
Tunnettuahan on, että varhaisimmat kertomukset liittyvät evankeliumeissakin Jeesuksen kärsimyshistoriaan ja syntymäkertomukset ovat syntyneet siinä tilanteessa kun Jeesuksellekin muiden tärkeiden henkilöiden tapaan haluttiin kristittyjen parissa luoda ihmeenomainen syntymätarina. Silmiinpistävää noissa teksteissä on ilmoittajaenkelin monet vierailut Joosefille ja Marialle. Vierailuthan alkoivat jo Jeesuksen edeltäjän Johannes Kastajan syntymän yhteydessä ja jatkuivat meille tuttujen Matteuksen ja Luukkaan jouluevankeliumeiden jälkeen pyhän perheen Egyptiin lähdössä ja sieltä palaamisessa. Teemana enkelin ilmoituksissa oli pelko ja uhka. ’Älä pelkää’ tai ’älkää pelätkö’ alkoi ilmoitus yleensä. Kun evankelistat ovat käyttäneet ikivanhaa, jo muinaisilla kanaanilaisilla ja heidän vetäytyvällä ylijumalallaan ollutta maneeria lähettää asioilleen sananviejiä, enkeleitä, ja joilta tapa siirtyi myöhemmin Israelin Jahvelle, oli taustalla historiallisen jatkumon korostamisen lisäksi se uhanalainen tilanne, missä juutalaiset olivat jo pitkään eläneet Rooman mahdin alla ja mikä konkretisoitui v. 70 Jerusalemin tuhoutumiseen. Roomalaisten tuhottua Jerusalemin alkoivat ristiriidat myös Jeesus-liikkeen ja juutalaisten välillä lisääntyä. Kristittyjen irtiotto niin roomasta kuin juutalaisista korostuu juuri uuden kuninkaan ja Messiaan, Jeesukselle annetun aseman myötä hänen syntymäkertomuksissaan.
Ilmoittajaenkelin toistuvat kehotukset olla pelkäämättä oli tarkoitettu alistetuille, ahdistuneille ja tappion kärsineille, rutiköyhille, hätäännyksissä oleville ihmisille samaan tapaan kuin muinaisten israelilaisten profeettojen rohkaisut kuusisataa vuotta aikaisemmin kansan jouduttua pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Asettaessaan rooman edustaman kuninkuuden ja Jeesuksen uuden kuninkuuden vastatusten ja korostamalla Jeesuksen messiaanisuutta tosi Israelin johtajana evankelistat luovat uutta ja haluavat tuoda toivoa toivottomalta näyttävään tilanteeseen ja maailmaan. Vanhat kovat arvot asetettiin vastatusten ulkonaisen tappion kärsineen Jeesus Nasaretilaisen arvojen kanssa. Pyrittiin korostamaan kärsimyksen ja monien uhkien keskellä oikeudenmukaisuutta, toivoa paremmasta, yhteisvastuuta ja luottamusta sellaiseen Jumalaan, joka on jokaisen ihmisarvon puolella.
Jouluna luetuista ja kuulluista raamatunteksteistä loistaa siis jo ensimmäisestä adventista lähtien rohkeuden, peräänantamattomuuden ja rauhaan pyrkimisen valo. Jo ensimmäisen adventtikynttilän syttyessä muistelimme, kuinka Jeesus ratsastaa rohkeasti kiehuvaan Jerusalemiin kuin suden suuhun. Lucian päivä toi äskettäin mieliimme kristittyjen vainojen aikaisen pitäytymisen uskoon, toivoon ja rakkauteen ja jouluevankeliumit tuovat jälleen ajan tajun ja ajassa kiinni pysymisen merkityksen, historian valoa sekä muistutuksen rakkauden toteuttamisen tärkeydestä. Pelkät sanat eivät riitä. Elämään ja kristilliseen uskoon kuuluvat myös dynaamiset muutokset, joista kaikki on alkanut ja jotka panevat aina uudestaan uusina aikoina kysymään, miten usko, toivo ja rakkaus toteutuisivat nyt parhaalla mahdollisella tavalla.
Kristinusko on alusta, syntymästään lähtien ollut monenlaisten muuttojen ja muutosten kohteena, välillä hyvinkin kiistanalaisesti. Keskeistä ja säilytettävää on koettu olevan ne arvot, mitkä nousevat joulun lapsen myöhemmästä sanomasta: usko, toivo ja rakkaus, luottamus ja sovintoon pyrkiminen, rauhan ja oikeudenmukaisuuden aikaansaaminen.
Kuluneen syksyn tapahtumat ja nykyiset taloudelliset ja ympäristöön liittyvät uhkakuvat ovat meidän todellisuuttamme. Meitä edeltävät sukupolvet ovat painineet omien myrskyjensä läpi. Joulu ja joulun evankeliumit tulevat aina uudestaan jokaisena jouluna juuri sen elämän keskelle, jota eletään muistuttamaan, minkälaisten arvojen ja periaatteiden varassa kohtuullinen ja hyvä elämä voi toteutua. Joulun enkelin rohkaisu on tämä: ’Olkaa lujia ja iloisia, toivorikkaita ja luottavaisia, toimikaa jokaisen ihmisarvon mukaisesti. Katsokaa taaksepäin ja eteenpäin ja taistelkaa rehellisen, hyvän ja suvaitsevaisen elämän puolesta!’
Hyvää Joulua!
Heikki Rantala, rovasti
Hanko
|
